Johtopäätöksiä

Noniin, nyt on viimeinen ilta ennen lähtöä käsillä. Olen pakkaillut pitkin iltaa ja huomenna lykkään koko maallisen omaisuuden pahvilaatikoissa kohti suomea. Matka jatkuu Kiinan kautta Mongoliaan ja sieltä tuntemattomaan. Muutamia johtopäätöksiä voisin vielä aikani kuluksi vetää näin neljän kuukauden perusteella.

Perhe-elämä on tullut tutuksi ja naapuruston kotirouvien elämänmenoa on surkuhupaisa seurata. Naisen asema ei rehellisesti sanottuna ole häävi. Vaimon tehtävä on hoitaa kotia ja mies tienaa leivän pöytään. Nuorissa korealaismiehissä ei ole valittamista ;) mutta vanhempi sukupolvi on uskomattoman sovinistista porukkaa. Naisen kuuluu jäädä avioliiton jälkeen kotiin ja passata miestään. Eräänäkin aamuna perheemme äiti oli asetellut paahtoleivät isälle valmiiksi lautaselle ja hillo- ja voipurnukat viereen. Mies tähän tokaisi lysähdettyään pöytään: ”Mitä tämä on olevinaan? Mikesi leipääni ole voideltu?!” Äidit eivät juurikaan ota aikaa itselleen, vaan huolehtivat lapsista ja heidän koulunkäynnistään. Läksyjä tehdään esikoulusta asti monta tuntia päivässä ja kaikki lapsille tarjottava viihde on oltava jossain määrin opettavaista. Perheellämme ei ole televisiota, mutta lapsilla on monta hyllymetriä opettavaisia kirjoja. Oma suosikkini on ”Opi historiaa kakkapökäleen kanssa”. Videoita saa katsoa jos ne on tarkoitettu englannin opiskeluun ja joka aamu kuunnellaan englantilaisia lastenkasetteja. Myös harrastusten on oltava kehittäviä, veljeni käy esim. tiedekerhossa.

Eräs suunnattomasti ärsyttävä asia on korealainen tapa työskennellä. Töitä tehdään hullun lailla, mutta työskentelytapa on uskomattoman tehoton. Panos mitataan työhön käytetyn ajan perusteella, ei tulosten. Ryhmätöitä tehdessä saatetaan viettää useita tunteja yhdessä vääntämässä muutamaa sivua tekstiä viilaamassa pilkun paikkoja kaikkia miellyttäväksi, kun yksin saman homman saisi valmiiksi muutamassa vartissa. Priorisoinnista ei ole tietoakaan, yleensä asiat aloitetaan mitättömistä sivuseikoista, joita hiotaan tuntikausia, ja lopulta huomataan itse tärkeimmän asian jääneen viimetippaan. Töitä ei voida koskaan saada valmiiksi hyvissä ajoin, vaan viimeinen yö on aina vietettävä koululla tai tietokoneen äärellä aamuun saakka. Ulkomaalaisten kanssa samaa ongelmaa ei koskaan ole tullut vastaan, mutta muutaman korealaisen tytön onnistuin lukukauden aikana suututtamaan, koska viimeisellä kouluviikolla olin lähdössä matkalle perheeni kanssa. Olemme kuulemma yliopistossa enkä ymmärrä asian vakavuutta, kyseessä ei ole mikään vitsi. Muutamaan otteeseen jouduin menemään 6:30 aamulla koululle viimeistelemään tai valmistelemaan ryhmätyötä ennen klo kahdeksan luentoa, ja tähän luonnollisesti 1,5h koulumatka päälle.

Voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta aika loppuu kesken, yritän lisäillä jotain tekstiä myös loppumatkan aikana... Pärjäilkää ja pian nähdään!!